Vaikka olen painonhaltija, se ei suinkaan tarkoita sitä, että kieltäytyisin kaikista herkuista, vaikka monet niin kuvittelevat.

Kuten joskus blogin alkupuolella kuvailin, syön normaalisti aamupalalla yhden pienen herkun. Jos tiedän jo etukäteen, että päivällä on luvassa jokin muu herkku, jätän aamuherkun syömättä.

Joskus tietenkin sattuu jotain yllätyksiä, kun esimerkiksi tällä viikolla teki yliopistolla mieli jälkiruokaa, jota en normaalisti syö. Päätin ostaa jälkiruoan ja tinkiä sitten tällä ja ensi viikolla vaalean leivän syömisestä. Tavallisesti suon itselleni yhden vaalean ison leipäviipaleen kerran viikossa, mutta se ei ole niin suuri herkku, ettenkö voisi siitä joskus luopua.

Ystävänpäivänä eli eilen tiesin varautua ystävänpäiväleivokseen. Sitä en sen sijaan ollut arvannut, että niitä jäisi yli ja saisi vielä ottaa lisää. Tästä yksi ystäväni herkesi ihmettelemään, että miten voin ottaa ylimääräisen leivoksen.

No, huomenna piti olla lauantaikahvila, josta voi ostaa pikkurahalla herkkuja ja yleensä mieheni tarjoaa minulle kaksi makeaa herkkua. Kahvila oli kuitenkin peruutettu, joten voin hyvällä omallatunnolla ottaa vielä toisen leivoksen.

Normaaliin syömiseen, johon painonhaltijakin pyrkii, kuuluu olennaisena osana joustavuus. On luonnollista, että jos syö joka päivä suklaalevyn tai ison pizzan, paino nousee. Pieni herkuttelu vaikka päivittäin ei ainakaan viiden vuoden kokemuksellani kaada painonhaltijuutta millään lailla.